tiistai 10. maaliskuuta 2015

Vanhoja pitsejä

Kodistamme löytyy paljon uusia huonekaluja ja esineitä, joita olemme mieheni kanssa yhdessä hankkineet. Olemme saaneet sukulaisiltamme myös antiikkisia huonekaluja, esineitä sekä vanhoja käsitöitä. Vanhat esineet kertovat tarinaansa. Pianon päällä oleva nyplätty pitsiliina on isomummoni nypläämä. Alakerran oven vieressä olevalla poljettavalla Singerillä on mieheni isomummo ansainnut elantonsa. Kaunis valkea kampauspöytä koristaa tällä hetkellä makuuhuonettamme. 
Vierashuoneeseen olen kerännyt paljon vanhoja esineitä. Vanhan piirongin päällä on pitsiliina sekä vanha käsipeili. Vanhat Karhula- ja Ilves-tölkit pitävät keittiössä sisällään kuiva-aineita. Omassa askartelutilassani kantta ilman jääneet lasitölkit säilövät tusseja ja nappeja.

Kirpputoreja  kiertäessäni huomioni kiinnittyy usein vanhoihin käsitöihin. Pidän vanhoja perinnekäsitöitä kovasti arvossa. Tuntuu jotenkin kummalliselta se, että jotkut raskivat luopua vanhoista käsitöistä, jotka ovat esimerkiksi isovanhempien peruja. Usein olen ostanut pitsiliinoja sekä -lakanoita kirpputoreilta. Liinalle tai lakanalle ei ole jäänyt hintaa kuin muutaman euron verran. Kieltämättä se surettaa, mutta ehkei myyjä tiennyt sitä, millainen työ niiden tekemisessä oli.


Olemme saaneet suvulta vanhoja pitsilakanoita. Niistä en ole raskinut tehdä mitään, mutta kirpputoreilta ostamiani lakanoita olen raskinut leikata ja tehdä niistä uutta. Vanha lakanapitsi antaa ilmekkyyttä vaikkapa sisustustyynylle. Vierashuoneen sohvan päiväpeitteeseen kiinnitin palan vanhaa pitsilakanaa tuomaan huoneeseen tunnelmaa.

Perintölakanat ajoivat vielä jokin aika sitten verhojen asemaa vierashuoneessa. Verhona ne toimivat ihan hyvin, mutta itseäni häiritsi valkeaan lakanakankaaseen kiinnittyneet kissan karvat, joten jouduin vaihtamaan verhot. Tällä hetkellä perintölakanat odottavat kaapissa, kunhan keksin niille arvokkaan käyttötarkoituksen.